close X

“Kierrätyskelpoisuus lähtee pakkaussuunnittelusta” – Sumi Oy:n toimitusjohtaja Mika Surakka kertoo muovin kierrätyksestä

Elintarvikepakkauksia valmistavat yritykset pohtivat säännöllisesti pakkaustensa kierrätyskelpoisuutta. Sumi Oy:n toimitusjohtaja Mika Surakan mukaan vain noin 31–32 prosenttia muovipakkauksista kierrätetään tällä hetkellä, mikä on liian vähän EU:n tavoitteisiin nähden. Surakan mukaan jokaisen osapuolen tulee tehdä osansa tuotteen kierrätyksestä: pakkauksen tilaajan ja tekijän, kuluttajan sekä keräyksen hoitavan osapuolen. Kierrätykseen toivotaan aktiivisuutta myös kuluttajilta.

– Tärkeintä on tehdä kierrätyskelpoisia pakkauksia. Jos pakkaus on kierrätyskelvoton, sitä ei voida kierrättää millään. Kuluttajan vastuu on toimittaa pakkaus kierrätykseen ja yritysten tulee mahdollistaa se pakkaussuunnittelun avulla, Surakka kertoo.

Muovinkierrätyksessä on kaksi eri menetelmää: mekaaninen kierrätys ja kemiallinen kierrätys. Muovinkierrätyksen asiantuntija Surakan mukaan kummassakin on etunsa ja kääntöpuolensa.

– Muovi on polymeeria, jota voidaan sulattaa ja muovata uudestaan. Mekaanisessa kierrätyksessä muovi murskataan ja granuloidaan, mutta käsittelystä huolimatta se säilyy edelleen muovina. Kemiallisessa kierrätyksessä taas muovi muokataan höyrystämällä ja lämmittämällä takaisin öljyksi, Surakka kertoo.

Mekaaninen kierrätys on perinteinen tapa kierrättää muovia sekä yleisempi Suomessa. Kemiallisia laitoksia on toistaiseksi Suomessa vain yksi, mutta lisää on tulossa. Mekaaninen kierrätys on kemiallista energiatehokkaampaa ja hävikki on pienempää, mutta mekaanisesti on hankala kierrättää sekalaisia tai epäpuhtaita muoveja. Surakan mukaan molempia kierrätysmenetelmiä tarvitaan kierrätysasteen saavuttamiseksi.

– Kemiallisen kierrätyksen etu on, että sen kautta saadaan muovia, joka soveltuu elintarvikepakkausiin. Mekaanisen kierrätyksen jäljiltä suuri osa ei ole elintarvikekelpoista, koska tekniikka ei ole elintarvikehyväksytty, kun taas kemiallisen kierrätyksen jäljiltä tuleva öljy taas on neitseellistä ainetta, Surakka sanoo.

Tuotteen valmistajan tulee miettiä pakkausvaihtoehtoa myös tuotteen säilyvyyden kannalta. Esimerkiksi tuoretuotteissa, kuten lihan, kalan ja juuston kohdalla pakkaukseen käytetään monikerrosmuovia happisulun vuoksi, jolloin tuote ei pääse pilaantumaan.

Miten muovipakkauksesta tehdään mahdollisimman kierrätyskelpoinen?

Helpoiten kierrätettävä pakkaus on sellainen, joka sisältää vain yhtä materiaalia. Toinen hyvä vaihtoehto on tehdä pakkaus, jonka eri materiaalit ovat helposti irrotettavissa toisistaan, jotta niiden lajittelu oikein on mahdollisimman matalan kynnyksen teko kuluttajalle.

– Etiketin ollessa samaa materiaalia kuin pakkaus saadaan parempaa uusioraaka-ainetta, Surakka toteaa.

Surakan mukaan painovärit ja ylipainaminen hankaloittavat kierrätystä, samoin kuin kuumaliimojen käyttö etikettien kiinnityksessä.

– Teollisessa pesussa muovipakkausten etiketit irtoavat, mutta toiveena on, että etiketeissä käytettäisiin liimoja, jotka irtoavat ilman kuumapesua, Surakka sanoo.

Surakka suosittelee vaikeasti pestävien liimojen sijaan käyttämään poispestäviä liimoja tai esimerkiksi pahvisleevejä. Monet valmistajat saattavat pohtia sleeven korkeampaa hintaa liimoihin verrattuna, mutta Surakka muistuttaa maksujen kompensoitumisesta.

– Kierrätysmaksu tuottajalle on halvempi, mitä helpommin kierrätettävä materiaali on. Irrotettava sleeve raportoidaan erikseen muovipakkauksesta. Sleevepakkaus saattaa siis olla kalliimpi, mutta kokonaisuus tulee lopulta edullisemmaksi halvemman kierrätysmaksun kautta, Surakka kertoo.

Muovin kierrätyksen tulisi olla motivoivaa kuluttajalle

Suomessa 45 prosentin muovipakkausten keräysaste on liian alhainen. Kuluttajien tulisi motivoitua kierrättämään muovinsa tehokkaammin, jotta keräys- ja kierrätysastetta saataisiin nostettua.

– Moni kuvittelee, että muovipakkaukset menevät polttoon, eikä sitä kannata kierrättää. Lain mukaan erilliskerättyjä muovipakkauksia ei saa edes hyödyntää energiana, joten tämä on täysin myytti, Surakka toteaa.

Myös yritykset tarvitaan mukaan lajitteluun jo lakisääteisenkin velvoitteen mukaisesti.

Moni muovituote valmistetaan kokonaan tai osittain kierrätysmuovista, joten kuluttaja voi nähdä kättensä jäljen kaupassa ostaessaan kierrätysmuovista valmistettuja tuotteista.

– Kuluttaja voi edistää muovin kierrätystä pienillä asioilla, kuten irrottamalla leikkelepakkauksen kannen pohjasta ennen roska-astiaan laittamista, jotta eri muovilajit saadaan lajiteltua oikein. Me pakkaustuottajayhteisönä pyrimme myös ohjeistamaan kuluttajaa näissä ratkaisuissa, Surakka kertoo.

Yli 30 vuotta muovinkierrätyksen parissa työskennellyt Surakka kehuu muovia materiaalina.

– Muovi on hyvä materiaali oikeassa paikassa. Se on kevyt ja kestävä, ja siinä on erittäin hyvä tuoteturvallisuus muun muassa hygienian säilymisen kannalta, joten se myös vähentää ruokahävikkiä. Muovia pelätään turhaan, Surakka päättää.

Pakkauksista ja niihin liittyvästä sääntelystä

Saimme elokuun lopussa Auraprinttiin mielenkiintoista ja tuoretta pakkausalan tietoutta, kun Suomen Pakkausyhdistyksen toimitusjohtaja Antro Säilä sekä Suomen Pakkaustuottajat Oy:n Eija Jokela kävivät pitämässä koulutusta ja keskustelemassa myynti- ja asiakaspalvelutiimimme kanssa. Halusimme varmistaa ja parantaa tietojamme esimerkiksi SUP-direktiivin sekä kierrätysasioiden osalta, ja aamupäivä antoikin paljon uutta tietoa ja ajattelemisen aihetta. 

Pakkausregulaation kehitystä

Nykypäivänä on selvää, että tuotteiden pakkaamiseen käytetyt materiaalit ja kertakäyttöpakkaukset ovat hyvistä käyttöominaisuuksistaan huolimatta valtavasti ympäristöä kuormittava tekijä. Mitä vähemmän pakkausmateriaalia käytetään ja mitä paremmin sen voi käyttää uudelleen, sen parempi.

Kävimme läpi pakkauksia koskevan regulaation historiaa, jossa ympäristönäkökulma on otettu huomioon oikeastaan vasta tuottajavastuusäädöksissä 1980-luvulla. 2000-luvulla pakkauksia koskevaan regulaatioon tuli mukaan ympäristönsuojelu, ja huomio kiinnitettiin erityisesti muovien aiheuttamiin ympäristöhaittoihin. Kiertotaloustavoitteet, säädökset kertakäyttömuoveista sekä uusimpana kertakäyttöpakkausdirektiivi ovat isoja askelia ja hyviä tavoitteita erityisesti suurimman ympäristön kuormittajan eli muovien vähentämisessä. Uuden SUP-direktiivin kiellot mm. muovipillien ja kertakäyttöisten muoviruokailuvälineiden osalta sekä vaatimukset muovikorkkien pakkauksessa kiinnipysymisestä ovat jo tulleet kuluttajillekin tutuiksi. Uudet säädökset ja tavoitteet pakkausten kierrätettävyyden ja uudelleen käytön lisäämisestä ovat hyväksyntäkierroksella, samoin direktiivi vihreiden väittämien yhdenmukaistamisesta ja sääntelystä.

Vaikutukset pakkausalaan

Tuotteita pakkaavien yritysten sekä erilaisia pakkauksia valmistavien yritysten on seurattava tarkasti uusien säädösten etenemistä ja niiden vaikutuksia omaan tekemiseensä. Välillä tämä on – kuten Antro Säilä hyvin kiteytti – nuorallatanssimista. Miten hyvin pakkaus toimii kiertotaloudessa, pystytäänkö pakkausmateriaalin käyttöä vähentämään, tuleeko uusia velvoitteita tai kieltoja, jotka vaikuttavat tuotteen pakkaamiseen? Kiellot, rajoitukset ja muutokset tavoittelevat kaikki ympäristökuormituksen vähentämistä, mutta välillä on vaikea tietää, mitkä oman toiminnan vaikutukset ovat ympäristön kannalta oikeasti merkittäviä.

Selvää on, että ilman pakkausta ei kovinkaan montaa tuotetta voi kaupassa myydä. Hyvä pakkaus suojaa tuotetta, pidentää tuotteen käyttöikää ja kertoo kuluttajalle tarvittavat tiedot tuotteesta. Nämä asiat eivät saisi vaarantua esimerkiksi muovin vähentämisen seurauksena mm. ruokahävikin kasvuna. Antro Säilä piti myös tärkeänä, että pakkauksia koskevaa sääntelyä tehtäisiin pitkäjänteisesti, että päätökset perustuisivat oikeaan, tutkittuun tietoon ja että ohjeet olisivat täysin selkeitä (mm. kertakäytön määritelmä). Pakkausten hyvien ja huonojen puolien välillä tasapainoilu, sekä uusien, ympäristöystävällisempien pakkausmateriaalien kehittäminen ja toisaalta pakkausten kierrätettävyyden lisääminen, ovat joka tapauksessa avainasioita pakkausalan tulevaisuuden kannalta.

Etikettitoimittajan rooli

Etikettitoimittajan rooli pakkausten ympäristökuorman vähentämisessä on melko pieni, koska etiketti on vain pieni osa pakkausta. Meidän tehtävämme on pysyä mukana uusien etikettimateriaalien tarjonnassa, esimerkiksi kertoa asiakkaillemme kierrätysmateriaaleista ja biopohjaisista vaihtoehdoista sekä tuotevaihtoehdoista, joista syntyy mahdollisimman vähän jätettä etiketöinnissä. Tärkeää on myös huomioida pakkaus kokonaisuudessaan, eli tarjota etikettimateriaaliksi mielellään samaa materiaalia kuin itse pakkaus on. Myös helposti irrotettavat, vesiliukoiset liimat auttavat kierrätyksessä. Meillä on tieto esimerkiksi Palpan hyväksymistä etikettimateriaaleista niin PET-pulloille, tölkeille kuin lasipulloillekin. Olennaista on myös, että pakkauksesta tai etiketistä löytyy selkeät kierrätysohjeet, jotta kuluttaja tietää, miten pakkauksen osat lajitellaan. Ja että esimerkiksi valmistamamme sleeveri-etiketti on helppo irrottaa pakkauksen päältä erikseen kierrätykseen. EU:n muovistrategiassa on tavoitteena, että 50 % muovijätteestä kierrätettäisiin vuoteen 2030 mennessä. Tähän pääsemiseksi pienetkin asiat ratkaisevat.

Nämä ovat asioita, joilla voimme omalta osaltamme pyrkiä vähentämään asiakasyritystemme pakkausten ympäristökuormitusta ja lisäämään kierrätystä. Olemme myös tehneet tehtaallamme paljon investointeja, jotka vähentävät jätettä ja ympäristökuormitusta jo painovaiheessa. Esimerkiksi uudet, tehokkaat painokoneet vähentävät materiaalihukkaa ja energiankulutusta, ja LED-teknologia ja aurinkopaneelit auttavat pienentämään hiilijalanjälkeämme.

Seuraamme alaan liittyvää keskustelua ja tiedotusta, jotta pysymme jatkossakin ajan tasalla uusista tuulista, muutoksista ja mahdollisuuksista.

Kiitokset vielä Antrolle ja Eijalle mielenkiintoisesta koulutuksesta ja keskustelusta.