close X

Ostaja Lily Nummelin etsii asiakkaalle parhaat materiaalit vastuullisuuden huomioon ottaen

Lily Nummelin on työskennellyt Auraprintillä ostajana noin kolmen vuoden ajan. Hän vastaa materiaalihankinnoista ja toimii linkkinä tavarantoimittajien ja Auraprintin myyjien välillä.

–  Ostajan työ on hyvin kokonaisvaltaista. Se on materiaalien vertailua, saatavuuden varmistamista, hintaneuvotteluja, varastonhallintaa ja reklamaatioiden selvittämistä. Lisäksi tuen myyntiä asiakkaiden ongelmatilanteissa ja olen mukana tuotekehityksessä etsimässä toimivia ja kustannustehokkaita ratkaisuja, Nummelin kertoo.

EU:n pakkaus- ja pakkausjäteasetus PPWR tuo materiaalivalintoihin uusia vaatimuksia, jotka näkyvät ostajan työssä yhä selkeämmin. Asetuksen tavoitteena on vähentää pakkausjätettä ja parantaa pakkausten kierrätettävyyttä osana EU:n kiertotaloustavoitteita.

–  Kierrätettävyys on keskeisin vaatimus. Materiaalin täytyy toimia olemassa olevassa kierrätysjärjestelmässä. Esimerkiksi monomateriaalivaatimus vaikuttaa suoraan etikettimateriaaleihin: jos pakkaus on muovia, mutta etiketti ei irtoa pesussa, koko pakkaus voi jäädä kierrätyksen ulkopuolelle, Nummelin kertoo.

Myös materiaalien keventäminen on tärkeä osa PPWR:n tavoitteita. Pienemmät etiketit ja tarpeettoman materiaalin karsiminen vähentävät kokonaismassaa ja jätteen määrää. Samalla haasteena on se, että pakkausten tietovaatimukset kasvavat: varoitustekstit ja useat kieliversiot vievät tilaa.

–  Asiakkaan lopputuotteeseen emme voi suoraan vaikuttaa, mutta voimme tukea asiakasta valitsemaan oikeanlaisen etikettimateriaalin ja auttaa optimoimaan kokonaisuutta, Nummelin sanoo.

Vastuullisuus ei ole irrallinen osa hankintoja

Nummelin toivoisi, että materiaalien hintaa ja teknisiä ominaisuuksia ei tarkasteltaisi erillään vastuullisuudesta, vaikka käytännössä kustannukset ohjaavatkin päätöksiä edelleen voimakkaasti.

–  Vastuullisemmat materiaalit ovat tällä hetkellä usein kalliimpia, ja suurin osa asiakkaista haluaa yhä edullisimman ratkaisun. Ajatuksen tasolla PPWR ja yritysten omat arvot vaikuttavat materiaalivalintoihin, mutta konkreettinen muutos etenee hitaasti, Nummelin toteaa.

Auraprintillä on harkittu valikoima vastuullisia materiaaleja, joita yritys pystyy tarjoamaan asiakkaalle, jos asiakas haluaa valita esimerkiksi kierrätysainesta sisältävää laminaattia tuotteeseensa.

Nummelinin mielestä materiaalien valinta vain kustannukset edellä ei ole kauaskantoista, sillä aina halvimpien materiaalien käyttäminen voi johtaa lopulta siihen, että olemassa olevien luotettavien toimittajien toiminta näivettyy.

–  Kustannuspaineet ovat kaikilla kovat, mutta jos luotettavat toimittajat katoavat markkinoilta ja EU asettaa esimerkiksi uuden direktiivin jäljitettävyyteen, ei ole enää helppoja ratkaisuja jäljellä, Nummelin pohtii.

Concordia-yhteistyö tuo pitkäjänteisyyttä

Nummelin on mukana myös Concordia-ryhmässä, jossa materiaalihankintoja kilpailutetaan yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Yhteistyön tavoitteena on yhdistää volyymeja, parantaa saatavuutta ja hillitä kustannuksia.

–  Kilpailutus tehdään kahden vuoden välein, mikä pakottaa ajattelemaan pitkäjänteisesti. Materiaaleja ei voi katsoa yksittäisen asiakkaan tai projektin näkökulmasta, vaan kokonaisuutena. Se selkeyttää valikoimaa, mikä on hyvä asia, Nummelin kertoo.

Vastuullisempia vaihtoehtoja on pyritty tuomaan mukaan kilpailutuksiin, mutta toistaiseksi ne eivät ole vielä pystyneet kilpailemaan hinnassa perinteisten materiaalien kanssa. Seuraava kilpailutuskierros on jo suunnitteilla, ja kokemusten karttuessa myös vaatimuksia voidaan täsmentää.

–  Kun tieto ja kokemukset jaetaan avoimesti ryhmän sisällä, saadaan yhteistyöstä aidosti hyötyjä. Volyymien yhdistäminen parantaa sekä hintaa että saatavuutta, mutta se vaatii jatkuvaa keskustelua, Nummelin sanoo.

Ostajan työssä Nummelinia motivoi erityisesti se, kuinka paljon pienillä ja fiksuilla muutoksilla voidaan saada aikaan.

–  Kaupassa ei tule ajatelleeksi, kuinka paljon työtä yhden etiketin taakse kätkeytyy. On palkitsevaa nähdä, miten pieni materiaalimuutos voi säästää kustannuksia tai tehostaa prosessia merkittävästi, hän sanoo.

Haastavinta on jatkuva tasapainottelu kustannusten, vastuullisuuden ja saatavuuden välillä. Nummelinin työ Auraprintillä on haastavaa, mutta palkitsevaa.

–  Viihdyn Auraprintillä hyvin. Ilmapiiri on hyvä, apua saa aina ja vastuuta annetaan, jos niin tahtoo. Täällä on sopivaa pöhinää ja jokapäiväistä huumoria, Nummelin päättää.

 

“Kierrätyskelpoisuus lähtee pakkaussuunnittelusta” – Sumi Oy:n toimitusjohtaja Mika Surakka kertoo muovin kierrätyksestä

Elintarvikepakkauksia valmistavat yritykset pohtivat säännöllisesti pakkaustensa kierrätyskelpoisuutta. Sumi Oy:n toimitusjohtaja Mika Surakan mukaan vain noin 31–32 prosenttia muovipakkauksista kierrätetään tällä hetkellä, mikä on liian vähän EU:n tavoitteisiin nähden. Surakan mukaan jokaisen osapuolen tulee tehdä osansa tuotteen kierrätyksestä: pakkauksen tilaajan ja tekijän, kuluttajan sekä keräyksen hoitavan osapuolen. Kierrätykseen toivotaan aktiivisuutta myös kuluttajilta.

– Tärkeintä on tehdä kierrätyskelpoisia pakkauksia. Jos pakkaus on kierrätyskelvoton, sitä ei voida kierrättää millään. Kuluttajan vastuu on toimittaa pakkaus kierrätykseen ja yritysten tulee mahdollistaa se pakkaussuunnittelun avulla, Surakka kertoo.

Muovinkierrätyksessä on kaksi eri menetelmää: mekaaninen kierrätys ja kemiallinen kierrätys. Muovinkierrätyksen asiantuntija Surakan mukaan kummassakin on etunsa ja kääntöpuolensa.

– Muovi on polymeeria, jota voidaan sulattaa ja muovata uudestaan. Mekaanisessa kierrätyksessä muovi murskataan ja granuloidaan, mutta käsittelystä huolimatta se säilyy edelleen muovina. Kemiallisessa kierrätyksessä taas muovi muokataan höyrystämällä ja lämmittämällä takaisin öljyksi, Surakka kertoo.

Mekaaninen kierrätys on perinteinen tapa kierrättää muovia sekä yleisempi Suomessa. Kemiallisia laitoksia on toistaiseksi Suomessa vain yksi, mutta lisää on tulossa. Mekaaninen kierrätys on kemiallista energiatehokkaampaa ja hävikki on pienempää, mutta mekaanisesti on hankala kierrättää sekalaisia tai epäpuhtaita muoveja. Surakan mukaan molempia kierrätysmenetelmiä tarvitaan kierrätysasteen saavuttamiseksi.

– Kemiallisen kierrätyksen etu on, että sen kautta saadaan muovia, joka soveltuu elintarvikepakkausiin. Mekaanisen kierrätyksen jäljiltä suuri osa ei ole elintarvikekelpoista, koska tekniikka ei ole elintarvikehyväksytty, kun taas kemiallisen kierrätyksen jäljiltä tuleva öljy taas on neitseellistä ainetta, Surakka sanoo.

Tuotteen valmistajan tulee miettiä pakkausvaihtoehtoa myös tuotteen säilyvyyden kannalta. Esimerkiksi tuoretuotteissa, kuten lihan, kalan ja juuston kohdalla pakkaukseen käytetään monikerrosmuovia happisulun vuoksi, jolloin tuote ei pääse pilaantumaan.

Miten muovipakkauksesta tehdään mahdollisimman kierrätyskelpoinen?

Helpoiten kierrätettävä pakkaus on sellainen, joka sisältää vain yhtä materiaalia. Toinen hyvä vaihtoehto on tehdä pakkaus, jonka eri materiaalit ovat helposti irrotettavissa toisistaan, jotta niiden lajittelu oikein on mahdollisimman matalan kynnyksen teko kuluttajalle.

– Etiketin ollessa samaa materiaalia kuin pakkaus saadaan parempaa uusioraaka-ainetta, Surakka toteaa.

Surakan mukaan painovärit ja ylipainaminen hankaloittavat kierrätystä, samoin kuin kuumaliimojen käyttö etikettien kiinnityksessä.

– Teollisessa pesussa muovipakkausten etiketit irtoavat, mutta toiveena on, että etiketeissä käytettäisiin liimoja, jotka irtoavat ilman kuumapesua, Surakka sanoo.

Surakka suosittelee vaikeasti pestävien liimojen sijaan käyttämään poispestäviä liimoja tai esimerkiksi pahvisleevejä. Monet valmistajat saattavat pohtia sleeven korkeampaa hintaa liimoihin verrattuna, mutta Surakka muistuttaa maksujen kompensoitumisesta.

– Kierrätysmaksu tuottajalle on halvempi, mitä helpommin kierrätettävä materiaali on. Irrotettava sleeve raportoidaan erikseen muovipakkauksesta. Sleevepakkaus saattaa siis olla kalliimpi, mutta kokonaisuus tulee lopulta edullisemmaksi halvemman kierrätysmaksun kautta, Surakka kertoo.

Muovin kierrätyksen tulisi olla motivoivaa kuluttajalle

Suomessa 45 prosentin muovipakkausten keräysaste on liian alhainen. Kuluttajien tulisi motivoitua kierrättämään muovinsa tehokkaammin, jotta keräys- ja kierrätysastetta saataisiin nostettua.

– Moni kuvittelee, että muovipakkaukset menevät polttoon, eikä sitä kannata kierrättää. Lain mukaan erilliskerättyjä muovipakkauksia ei saa edes hyödyntää energiana, joten tämä on täysin myytti, Surakka toteaa.

Myös yritykset tarvitaan mukaan lajitteluun jo lakisääteisenkin velvoitteen mukaisesti.

Moni muovituote valmistetaan kokonaan tai osittain kierrätysmuovista, joten kuluttaja voi nähdä kättensä jäljen kaupassa ostaessaan kierrätysmuovista valmistettuja tuotteista.

– Kuluttaja voi edistää muovin kierrätystä pienillä asioilla, kuten irrottamalla leikkelepakkauksen kannen pohjasta ennen roska-astiaan laittamista, jotta eri muovilajit saadaan lajiteltua oikein. Me pakkaustuottajayhteisönä pyrimme myös ohjeistamaan kuluttajaa näissä ratkaisuissa, Surakka kertoo.

Yli 30 vuotta muovinkierrätyksen parissa työskennellyt Surakka kehuu muovia materiaalina.

– Muovi on hyvä materiaali oikeassa paikassa. Se on kevyt ja kestävä, ja siinä on erittäin hyvä tuoteturvallisuus muun muassa hygienian säilymisen kannalta, joten se myös vähentää ruokahävikkiä. Muovia pelätään turhaan, Surakka päättää.

“Pakkausdesignissa voi hassutella, mutta sen pitää myös kestää aikaa” Haastattelussa pakkaussuunnittelija Outi Oravainen


DesignCompanyn perustaja Outi Oravainen on pakkaussuunnittelija, joka on erikoistunut elintarvikepakkausten suunnitteluun. Pakkaussuunnittelijan uransa lisäksi Oravainen tekee pakkausten avaamisvideoita TikTok-kanavalleen, jossa hänen unboxing-videoitaan katsoo yli 40 tuhatta seuraajaa.

Graafiseksi suunnittelijaksi opiskellut Outi Oravainen pitää pakkaussuunnittelussa työn monipuolisuudesta ja vaihtelevuudesta.

–  Jokainen projekti on erilainen ja alalla tapahtuu paljon.

Tie ideasta valmiiseen pakkaukseen voi olla jopa vuoden mittainen. Markkinasta täytyy löytyä kyseiselle tuotteelle tarve. Asiakkaan tarve itsestään ei takaa myyntiä. Oravaisen tehtävä on vastata asiakkaan ja kuluttajan toiveisiin pakkauksen ulkomuodosta.

– Huomioon otettavia asioita on paljon: millaiset ovat yrityksen lähtökohdat ja strategia, pakkauksen tekniset vaatimukset, jotta tuote pystytään tekemään ja palvelee tarkoitustaan, materiaalien valinta… Prosessit voivat venyä pitkiksi ennen konkreettisen pakkauksen valmistumista.

Oravaisen vahvuusalue pakkaussuunnittelussa on elintarvikkeet. Ruokatuotteen pakkauksessa tulee ottaa erilaisia asioita huomioon kuin esimerkiksi elektroniikan pakkauksessa.

– Elektroniikassa pitää ottaa huomioon esimerkiksi se, missä kohtaa laitetta on herkimmät alueet ja suunnitella pakkaus niin, että laite pysyy ehjänä. Elintarvikkeissa taas pitää muun muassa miettiä tuotteen säilyvyyttä: löytyisikö vaikka pakkausratkaisu, jolla tuotteelle saisi viikon lisää myyntiaikaa ja näin vähennettyä ruokahävikkiä.

Pakkauksen jatkokäyttö tärkeää ekologisuuden kannalta

Tämän hetken pakkaustrendeistä Oravainen mainitsee ekologisuuden. Lähes kaikki yritykset huomioivat ekologisuuden pakkauksissaan joissain määrin, ja pakkausten kestävyyteen voidaan vaikuttaa monin tavoin.

– Pakkauksesta voidaan tehdä ekologisempi esimerkiksi vaihtamalla muovi kartongiksi tai vähentää muovin määrää. Itse designia suunnitellessani voin toteuttaa pakkauksen painatuksen siten, että vähemmillä painoväreillä saadaan sama ulkomuoto, jolloin värimäärä vähenee ja myös rahaa säästyy.

Isoilla yrityksillä on usein omat henkilöt vastaamassa ekologisuuteen vaikuttavista teknisistä ratkaisuista, jolloin Oravaisen kontolle jää suunnitella myyvä pakkaus. Hän nostaa esille yhden asian, jolla pakkauksen ekologisuusastetta voi parantaa.

– Pakkauksen jatkokäyttö on iso ekologinen tekijä. Jos esimerkiksi suklaarasia on teknisiltä ominaisuuksiltaan sopiva ja design kaunis, voi sitä jatkokäyttää esimerkiksi korurasiana. Pakkausmateriaalin kierrätettävyys on vähimmäisvaatimus pakkaussuunnittelussa.

Pakkauksen designeissa ei kuitenkaan kannata Oravaisen mielestä seurata hetken kestäviä trendejä, sillä designin pitää kestää aikaa ja toimia samanlaisina usean vuoden ajan. Tuotteen designin kanssa saa hassutella, mutta uskottavuus ja tunnettuus pitää säilyä.

– Ruokakaupassa mennään autopilotilla ja napataan hyllyltä tuote sekunneissa. Maitopurkkia ei voi suunnitella pinkiksi, koska se ei olisi uskottava.

Etiketin laatu ja ominaisuudet nostavat tuotteen arvoa

Erilaisilla materiaali- ja painoratkaisuilla voidaan tehdä tuotteesta houkuttelevampi ja nostaa sen arvoa. Jälkikäsittelyllä pystytään vaikuttamaan esimerkiksi tuotteen etiketin sormituntumaan.

– Sillä on merkitystä, miltä pakkaus tuntuu kuluttajan kädessä. Kuluttaja on valmis maksamaan enemmän sellaisesta tuotteesta, jonka painatus huokuu laatua.

Esimerkiksi alkoholituotteiden etiketteihin voidaan haluta säihkyviä tai metalloituja yksityiskohtia, ja haptiset lakat tai embossaukset saavat etiketin tuntumaan sormenpäissä.

Lähes 50 tuhatta seuraajaa pakkausvideoilla TikTokissa

TikTok-suosio ei ollut Oravaisen tavoitteena hänen ladatessaan palveluun ensimmäistä videotaan.

– Pakkaukset koskevat kaikkia, mutta harva tulee ajatelleeksi niitä jokapäiväisessä elämässään. Unboxing-videoita on nähty ennenkin, minä tuon videoilla esiin uusia näkökulmia pakkauksista.

Unboxaus eli pakettien avaamisvideoiden lisäksi Oravainen tekee kanavalleen myös muuta pakkauksia koskevaa sisältöä. Hän kertoo katsojilleen, miten asiakkaalta saatu idea muuttuu konkreettiseksi pakkaukseksi, arvioi erilaisten pakkausten toimivuutta ja nostaa pakkauksista esiin asioita, joihin tavallinen kuluttaja ei tule kiinnittäneeksi huomiota. Ekologinen pakkaaminen ja kierrätys ovat kanavalla paljon esillä.

Videot ovat tuoneet Oravaiselle suosiota ja uusia työtarjouksia, vaikkei hän lähtenyt sosiaalisesta mediasta kumpaakaan alunperin hakemaan, vaan ymmärrystä asiakkaidensa käyttämiin somealustoihin. Oravainen pitää kuitenkin TikTok-yleisönsä yhteisöllisyydestä.

– Pakkaussuunnittelusta on tullut monille jopa toiveammatti. Positiiviset kommentit motivoivat jatkamaan videoiden tekoa, ja monet nuoret ovat jopa pyytäneet minulta apua yrittäjyyteen lähtemisessä.