close X

Vastuullinen pakkaus -seminaaripäivä tarjosi paljon tietoa ja mukavaa yhdessäoloa

Auraprintin järjestämä Vastuullinen pakkaus -seminaari toi torstaina 8.5. yhteen asiakkaita eri toimialoilta kuulemaan ajankohtaista tietoa vastuullisen pakkaamisen ratkaisuista – ja nauttimaan hyvästä seurasta.

Päivä käynnistyi tehdaskierroksella, jonka aikana useat vieraat pääsivät ensimmäistä kertaa tutustumaan Auraprintin tuotantoon. Kierros tarjosi konkreettisen katsauksen siihen, miten painotyöt ja materiaaliratkaisut syntyvät käytännössä.

Seminaariosuus tarjosi laajan katsauksen vastuullisen pakkaamisen eri näkökulmiin. Puhujina kuultiin alan asiantuntijoita, jotka toivat esiin sekä nykytilanteen että tulevaisuuden näkymiä.

Tärkeitä puheenvuoroja etikettien pakkauksesta, suunnittelusta ja kierrätyksestä

Suomen Pakkausyhdistyksen toiminnanjohtaja Antro Säilä toi puheessaan esiin EU-lainsäädännön tavoitteita ja haasteita. Kierrätettävyys ja pakkausmateriaalien vähentäminen ovat selkeitä tavoitteita, mutta säätelyn tulkinnat ja ohjeistukset laahaavat usein jäljessä, mikä tekee yritysten arjesta haastavaa. Erityisesti muovituotteiden määrittely ja kierrätysmateriaalien käyttövelvoitteet aiheuttavat epäselvyyksiä.

  • Epäselvyyksiä on edelleen esimerkiksi muovituotteen määritelmässä, eli pienikin määrä muovia tekee tuotteesta muovituotteen, mutta toisaalta kierrätetyn muovin sekoitevelvoite koskee kuitenkin vain tuotteita, joissa on yli 5 % muovia. Tavoitteena on myös, että vuoteen 2030 mennessä markkinoille saa tuoda vain kierrätettäviä tai uudelleen käytettäviä pakkauksia, mutta kierrätettävän pakkauksen määritelmä ei ole vielä valmis, avasi Säilä puheessaan.

DesignCompanyn Outi Oravainen puolestaan painotti pakkaussuunnittelun roolia vastuullisuudessa ja brändinrakennuksessa. Hänen esimerkkinsä MySodan pakkausuudistuksesta konkretisoi, kuinka visuaalisuudella, viestinnällä ja materiaalitehokkuudella voidaan vaikuttaa niin kuluttajakokemukseen kuin ympäristövaikutuksiinkin.

  • Pakkaussuunnittelu ei ole vain visuaalinen päätös, vaan se on merkityksellinen valinta, jolla rakennetaan brändiä, vaikutetaan kuluttajien valintoihin ja käyttökokemukseen sekä otetaan kantaa vastuullisuuteen, Oravainen kertoi puheessaan.

Outin mukaan tärkeimpien viestien on tultava selkeästi esiin ja vastuullisuutta voi parantaa myös materiaalitehokkuuden kautta esimerkiksi yhtenäistämällä useamman markkinan etiketit. Outi tunnetaan myös somesisällöistään, joissa hän arvioi pakkausten toimivuutta ja saavutettavuutta – yhtenä viimeisimmistä kauppakäynti sokean kuluttajan näkökulmasta.

UPM Raflatacin Katja Kivelä ja Suvi Rasa toivat esiin, miten tarramateriaaleilla voidaan tukea kierrätettävyyttä ja vähentää ympäristökuormitusta. Etikettimateriaalin valinta voi vaikuttaa jatkossa muun muassa pakkauksen kierrätysmaksuun, sillä ohuempi materiaali alentaa pakkauksen painoa ja muovin määrää. Helposti irrotettava etiketti tukee kierrätystä, ja kierrätysmuovista valmistettu etiketti nostaa pakkauksen kierrätetyn muovin osuutta ja näin auttaa sekoitevelvoitteen toteuttamisessa.

  • Raflatacin materiaaleja, esimerkiksi perinteistä fossiilista PP-muovimateriaalia, hieman kevyempää PP-muovimateriaalia ja erityistä Carbon Action -muovimateriaalia voi vertailla valmistukseen käytetyn energiamäärän, vesimäärän ja hiilidioksidipäästöjen perusteella. Näin valinta eri materiaalien välillä voi helpottua, kertoivat Kivelä ja Rasa puheenvuorossaan.

Aina tulee myös huomioida ja mahdollisesti testata etiketin toimivuus etiketöinnissä ja kestävyys käytössä. Ymmärrettävästi myös materiaalin hinta vaikuttaa päätöksiin.

Suomen Pakkaustuottajien Eija Jokela painotti seminaarin viimeisessä puheenvuorossa pakkaussuunnittelun merkitystä kierrätyksen tehostamisessa. Monomateriaalit tai eri materiaalien helppo eroteltavuus, selkeät kierrätysmerkinnät ja vähäinen painovärien käyttö tukevat tehokasta lajittelua. Pienet yksityiskohdat, kuten etikettien koko ja liimojen kierrätettävyys, voivat ratkaista pakkauksen kierrätysmahdollisuudet.

Painovärien käytöstä Jokela kertoi, että parasta olisi käyttää mahdollisimman vähän painoväriä, ja välttää hiilimustapohjaisia värejä. Liimojen tulee olla kierrätettäviä tai tietyissä olosuhteissa poispestäviä. Pieniä, irtoavia osia pakkauksissa tulee välttää roskaamisen vähentämiseksi.

  • Myös etiketin koko vaikuttaa, sillä muovipakkauksissa perusmateriaalin pinta-alasta saa olla enintään 50 % peitettynä muusta materiaalista tehdyllä etiketillä tai vyötteellä, jotta se ei estä perusmateriaalin oikeaa lajittelua. Kokonaisuus ratkaisee, ja lajittelu mahdollistaa kierrätyksen, käy ilmi Jokelan puheenvuorossa.

Seminaarissa oli mukana noin 40 osallistujaa eri teollisuudenaloilta – elintarvike-, juoma-, lääketeollisuudesta sekä teknokemiasta. Keskustelu oli vilkasta ja ajatuksia herättävää. Palaute tilaisuudesta oli erittäin positiivista: moni kertoi saaneensa konkreettisia ideoita ja uutta näkökulmaa vastuulliseen pakkaamiseen.

Me Auraprintillä kiitämme lämpimästi kaikkia mukana olleita – puhujia, vieraita ja omaa tiimiämme – onnistuneesta päivästä. Jatketaan yhdessä työtä kohti kestävämpiä pakkausratkaisuja!

“Kierrätyskelpoisuus lähtee pakkaussuunnittelusta” – Sumi Oy:n toimitusjohtaja Mika Surakka kertoo muovin kierrätyksestä

Elintarvikepakkauksia valmistavat yritykset pohtivat säännöllisesti pakkaustensa kierrätyskelpoisuutta. Sumi Oy:n toimitusjohtaja Mika Surakan mukaan vain noin 31–32 prosenttia muovipakkauksista kierrätetään tällä hetkellä, mikä on liian vähän EU:n tavoitteisiin nähden. Surakan mukaan jokaisen osapuolen tulee tehdä osansa tuotteen kierrätyksestä: pakkauksen tilaajan ja tekijän, kuluttajan sekä keräyksen hoitavan osapuolen. Kierrätykseen toivotaan aktiivisuutta myös kuluttajilta.

– Tärkeintä on tehdä kierrätyskelpoisia pakkauksia. Jos pakkaus on kierrätyskelvoton, sitä ei voida kierrättää millään. Kuluttajan vastuu on toimittaa pakkaus kierrätykseen ja yritysten tulee mahdollistaa se pakkaussuunnittelun avulla, Surakka kertoo.

Muovinkierrätyksessä on kaksi eri menetelmää: mekaaninen kierrätys ja kemiallinen kierrätys. Muovinkierrätyksen asiantuntija Surakan mukaan kummassakin on etunsa ja kääntöpuolensa.

– Muovi on polymeeria, jota voidaan sulattaa ja muovata uudestaan. Mekaanisessa kierrätyksessä muovi murskataan ja granuloidaan, mutta käsittelystä huolimatta se säilyy edelleen muovina. Kemiallisessa kierrätyksessä taas muovi muokataan höyrystämällä ja lämmittämällä takaisin öljyksi, Surakka kertoo.

Mekaaninen kierrätys on perinteinen tapa kierrättää muovia sekä yleisempi Suomessa. Kemiallisia laitoksia on toistaiseksi Suomessa vain yksi, mutta lisää on tulossa. Mekaaninen kierrätys on kemiallista energiatehokkaampaa ja hävikki on pienempää, mutta mekaanisesti on hankala kierrättää sekalaisia tai epäpuhtaita muoveja. Surakan mukaan molempia kierrätysmenetelmiä tarvitaan kierrätysasteen saavuttamiseksi.

– Kemiallisen kierrätyksen etu on, että sen kautta saadaan muovia, joka soveltuu elintarvikepakkausiin. Mekaanisen kierrätyksen jäljiltä suuri osa ei ole elintarvikekelpoista, koska tekniikka ei ole elintarvikehyväksytty, kun taas kemiallisen kierrätyksen jäljiltä tuleva öljy taas on neitseellistä ainetta, Surakka sanoo.

Tuotteen valmistajan tulee miettiä pakkausvaihtoehtoa myös tuotteen säilyvyyden kannalta. Esimerkiksi tuoretuotteissa, kuten lihan, kalan ja juuston kohdalla pakkaukseen käytetään monikerrosmuovia happisulun vuoksi, jolloin tuote ei pääse pilaantumaan.

Miten muovipakkauksesta tehdään mahdollisimman kierrätyskelpoinen?

Helpoiten kierrätettävä pakkaus on sellainen, joka sisältää vain yhtä materiaalia. Toinen hyvä vaihtoehto on tehdä pakkaus, jonka eri materiaalit ovat helposti irrotettavissa toisistaan, jotta niiden lajittelu oikein on mahdollisimman matalan kynnyksen teko kuluttajalle.

– Etiketin ollessa samaa materiaalia kuin pakkaus saadaan parempaa uusioraaka-ainetta, Surakka toteaa.

Surakan mukaan painovärit ja ylipainaminen hankaloittavat kierrätystä, samoin kuin kuumaliimojen käyttö etikettien kiinnityksessä.

– Teollisessa pesussa muovipakkausten etiketit irtoavat, mutta toiveena on, että etiketeissä käytettäisiin liimoja, jotka irtoavat ilman kuumapesua, Surakka sanoo.

Surakka suosittelee vaikeasti pestävien liimojen sijaan käyttämään poispestäviä liimoja tai esimerkiksi pahvisleevejä. Monet valmistajat saattavat pohtia sleeven korkeampaa hintaa liimoihin verrattuna, mutta Surakka muistuttaa maksujen kompensoitumisesta.

– Kierrätysmaksu tuottajalle on halvempi, mitä helpommin kierrätettävä materiaali on. Irrotettava sleeve raportoidaan erikseen muovipakkauksesta. Sleevepakkaus saattaa siis olla kalliimpi, mutta kokonaisuus tulee lopulta edullisemmaksi halvemman kierrätysmaksun kautta, Surakka kertoo.

Muovin kierrätyksen tulisi olla motivoivaa kuluttajalle

Suomessa 45 prosentin muovipakkausten keräysaste on liian alhainen. Kuluttajien tulisi motivoitua kierrättämään muovinsa tehokkaammin, jotta keräys- ja kierrätysastetta saataisiin nostettua.

– Moni kuvittelee, että muovipakkaukset menevät polttoon, eikä sitä kannata kierrättää. Lain mukaan erilliskerättyjä muovipakkauksia ei saa edes hyödyntää energiana, joten tämä on täysin myytti, Surakka toteaa.

Myös yritykset tarvitaan mukaan lajitteluun jo lakisääteisenkin velvoitteen mukaisesti.

Moni muovituote valmistetaan kokonaan tai osittain kierrätysmuovista, joten kuluttaja voi nähdä kättensä jäljen kaupassa ostaessaan kierrätysmuovista valmistettuja tuotteista.

– Kuluttaja voi edistää muovin kierrätystä pienillä asioilla, kuten irrottamalla leikkelepakkauksen kannen pohjasta ennen roska-astiaan laittamista, jotta eri muovilajit saadaan lajiteltua oikein. Me pakkaustuottajayhteisönä pyrimme myös ohjeistamaan kuluttajaa näissä ratkaisuissa, Surakka kertoo.

Yli 30 vuotta muovinkierrätyksen parissa työskennellyt Surakka kehuu muovia materiaalina.

– Muovi on hyvä materiaali oikeassa paikassa. Se on kevyt ja kestävä, ja siinä on erittäin hyvä tuoteturvallisuus muun muassa hygienian säilymisen kannalta, joten se myös vähentää ruokahävikkiä. Muovia pelätään turhaan, Surakka päättää.